Pelottaa. Joku harva voi jopa nyt lukea mitä mä kirjoitan. Sain vihdoin ja viimein pitkällisen ajattelemisen jälkeen luotua itselleni blogin. Nyt vihdoinkin saan sanoa ajatuksiani ääneen julkisesti, vaikkakaan välttämättä kukaan ei niitä lue, mutta itselleni tulee parempi olo, jos saan pauhata.
    Kotiväkikin alkaa kyllästyä jo muhun, vielä 15-vuotiaaseen tytöntylleröön, jolla on mielipide joka asiasta ja joka rakastaa väitteilyitä. Tyttöön, jonka suurimpia unelmia on päästä kiertämään maailmaa ja nähdä erikoisia ja erilaisia asioita, utelias kun olen. Joskus liiankin kanssa.
    Liiallinen kaikesta kiinnostuminen voi olla myös haitallista, koska aika menee siihen, kun yrittää ottaa selvää kaikesta itseä kiinnostavasta. Ajatukset kulkevat liian nopeaa, että edes kymmenesosasta saisi kiinni. Puhekin on niin nopeaa, että hyvä kun itse saan selvää. Luultavasti tämäkin kirjoitus on sekava, mutta ajan kanssa asiat selkeytyvät.
    Mutta tässä paremman ajan kanssa voisin vaikka yrittää kirjoittaa järkevämpääkin tekstiä ja yrittää muokata tästä blogista itseni näköisen.
    Siihen asti heippa.