Kyllä huomaa, että mulla on selvästi tylsää. Kaikki johtuu siitä, ettei ketään ole kotona. Kyllä niitä ihmisiä siis jopa tarvitaan johonkin, nimittäin seuran pitämiseen. Kuinkahan mä sitten pärjään, kun lähden kotoa maailmalle?
    Se tilannehan tulee nimittäin olemaan aika pian, koska mä muutan pois kotoa jo ensi syksynä. Jännittää. Pelottaa. Ahdistaa. Mitähän siitäkin tulee.
    Se lohtu siinä sentään on, että sisarukset asuu samalla paikkakunnalla minne mä tulen muuttamaan. Ne vähän edes kattoo perään ja huolehtii, niin ei isäkään saa sydänkohtausta, kun mua murehtii. Ja kai niistä mulle joskus seuraakin on.
    Mulla vain on aikamoinen pesänrakennusvimma, materialisti kun olen. Rakastan kaikkia kauniita esineitä ja asioita. Mä rakastan sisustamista ja kaikkea tuollaista. Rahaa mä olen jo ehtinyt käyttää mieluisien astioiden hankintaan.
    Rahaa vain jostain pitäisi kaivella vielä lisää, että saisin osteltua kaikkea nättiä. Siinä mun suurimpia huolenaiheita :D
    Ehkä mun pitäisi jo vähän ajatella käytännön asioitakin. Asuntoa oon yrittänyt katsella, mutta ei vielä oo sopivaa ilmaantunut. Kyllähän sitä vielä ehtii, mutta ei tässä nyt enää niin kauaa aikaa oo. Koulua ei oo jäljellä kuin vähän yli kuukausi ja sitten on kesäloma.
    Pelottavaa on myös se, että peruskoulu loppuu kohta ja sen myötä myös kaverit vaihtuu paikkakunnan vaihdoksenkin takia. Mä toivon vain, että me pidettäis yhteyttä vielä senkin jälkeen, kun mä olen muuttanut ja asun muualla, koska kaikki mun ystäväni on ihania ihmisiä, ja enkä mä haluaisi hylätä niitä. Toivottavasti mä vain saan uusia kavereita. Mutta mä luulen, ettei siitä niin suurta pelkoa oo.
    Mutta ehkä mun pitäisi välillä mennä raittiiseen ilmaan, eikä vain notkua koneella.